Ensi torstaina?

Sälekaihdinten väleistä tihkuu taas se oranssi valo.

Sama joka loistaa aina syksyisin.

Asvaltti on mustempi kuin eilen.

Pimeys.

Se tulee.

En pääse sitä karkuun.

Kiipeän vielä kerran katolle.

Kuuntelen kuinka kaupunki hengittää.

Matkaa maahan on liikaa.

En voi tippua nyt.

En huomenna.

Ehkä ensi torstaina?
Onkohan silloin hyvä?

Pitäisi miettiä pidempään, harkita aina ensin.
Ei virheitä.
Ei enempää epäonnistumisia.
Nyt.
Keskity.