Kirsikan kukat Japanin

Ottaa askelia. Lähemmäs.

Saavuttaa jotakin mistä on haaveillut

Kaikki käden ulottuvilla, mutta kun olen niin lyhyt niin en siltikään yletä

Punnerruksia ja leuanvetoja

Kasvaa osaksi unelmiaan

Kirsikan kukkia ja neilikoita

Takapihan aita on liian korkea, nään vain sinisen taivaan

Violetteja kyyneliä, vihreää naurua

Halu aloittaa elämä, vaikka se on menossa koko ajan

Onko kauan aikaa toteuttaa ne unelmat, ne haaveet?

Kutina jalkapohjissa

Pakko mennä, pakko juosta kauemmas ja kauemmas

Kunnes olen piste horisontissa

Aurinko laskee, aurinko nousee

Kurotan vielä hiukan ylemmäs

Vesilasin sisältö ja märät yövaatteet

Nousen sängystä

  "äiti?!"

I´ll sing it one last time for you

Kun aattelee että nyt on se viimenen kerta
Jokanen kerta on ollu mulle viimenen kerta
Aivan sama mikä asia mutta aina sen on täytyny olla jotenki lopullista
Musiikki ja ihmissuhteet, niissä mulla on aina viimenen kerta

Saako ihmissuhteis saikuttaa? 

Ja vaikka joku sanois et ei, nii mä teen sen silti
Se sisäinen sodankäynti joka kerta ku kysyy iteltään: saanko vielä kerran kokeilla?
Ja pettymys ja lupaus
Se oli viimenen kerta

Mun perfektionismi ja musiikki harrastus ei sovi yhteen
Todistin sen, enkä anna itelleni anteeks
Se oli viimenen kerta kun nousen lavalle ja teen virheen
Edelliskerran piti olla viimenen kerta
Nyt luulen et mul on lujuutta pysyy päätöksessäni

pakollinen perhepotretti

Ajatus

Se tarvitsee jotakin mihin tarttua
ehkä lause, ehkäpä vain sana         
jotakin mikä ei päästä heti irti 
jotakin mistä ei voi päästää irti          
ei mitään liian hienoa ettei siitä tule teeskenneltyä                                  
eikä liian yksinkertaista, jotta mielenkiinto säilyy                           
ajatus joka valvottaa yöt, häiritsee päiviä    
Se tarvitsee tilaa hengittää, olla vapaa, jopa itsenäinen
Kuitenkin se pitää pystyä tavoittamaan
Sen pitää olla tunnettavissa, otetavissa syliin
Sen pitää antaa lentää
                                   ja tulla takaisin
Hiuksen hieno, kevyt kuin höyhen
                 Etäällä, kiinni ihossa
                       ajatus

nyt oon varma et aurinko nousee joka aamu vaik en sitä aina näkiskään

Negatiivi

     

                                          Mitä jos kuitenkin kuvaisin kaiken mustavalkoisena?

                          Toisin esiin valot ja varjot

                                                            Jokaisen kuvan käsittelisin pimiössä

                                      Rauhassa, hätiköimättä

                                                                   Kääntäisin negatiivit positiiveiksi

                               Etsisin oikean valotusasjan jokaiselle erikseen

                                                                            Suojelisin kaikkea valoherkkää

                            Kehittäisin tarpeeksi kauan

                                                         Keskeyttäisin kaiken turhan, tarpeettoman

                                                                   Kiinnittäisin lopuksi kaiken 

                          Huuhtelisin muistot ja kuivaisin ne

                                         Laittaisin ne kansien sisään, kokoisin hienoimmaksi kirjaksi

                Ei turhia värejä, ettei ne sotkeentuisi, hukkuisi toisiinsa

                                                               Mustavalkoisena

            Niinkuin yö,                                                                        niinkuin päivä

Kettu

                                                     "Se kesä siis oli viimeinen
                                                               ja me tiedettiin 
                                                                 se loppuu niin"

Muuttolaatikot ja tyhjät hyllyt.
Kuka vilkuttaa ku meen viimesen kuorman kanssa?
Vaihdan maisemaa, uudempaa jotaki tuoreempaa.
Nauran itelleni. Tunnistan ittteni toiminnastani ja nauran sille. Kai se on ihan ok.
Pöly hiukkaset tanssii ja ikkuna on likasen harmaa. Silti aurinko häikäsee.
Mul on hyvä fiilis
Oon pitkittäny käden paranemista jo ihan liikaa. Pitäis ottaa rauhallisemmin.
Yks pyörälenkki jolloin kiertäis kaikki paikat. Jäis istumaa ja ihmettelemää.
Astun oman elämäni päälavalle. Nyt mä näyttelen pääroolin, onneks mul on hyvä kuiskaaja.
Viime kesä oli viimenen ja ensimmäinen. Muistot lämmittää mut mä käännän pään kohti tuulta.
Meen eteenpäin ja hymyilen. Voittajan on helppo hymyillä. Ketun on helppo hymyillä. Mä oon kettu.