Kun yöllä yhdeltä kaupungin keskusta on tyhjä
minä kävelen niillä kaduilla joilla kävelin ennen joka päivä.
Nyt en osaa enää paikan nimiä, en tiedä mihin suuntaan kuuluisi kääntyä.
Mietin kotia, mitä minä tekisin juuri nyt jos vain olisin siellä.
Pakenin pakettiauton kyydissä keväällä, luulin voivani asua kahdessa kaupungissa.
Kuitenkin, niinkuin syksy vei puista lehdet,
se vei tuon kaupungin pois minusta.
Näytti minulle paikan jossa minulla on hyvä olla, josta minun ei tarvitse lähteä kyyneleet poskilla.
En halua muistaa vuosia tuolla, en halua osata kadun nimiä.
Minulle riittää se mitä minulla on juuri nyt.
Syksy toi uudet ihmiset, se toi uuden tulevaisuuden.
Ja niin mnä päästin irti entisestä.
Päästin irti tuosta tyhjästä kaupungista, jonka keskustassa ei ole öisin liikennettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti