Elämä on ihmeellistä. Joinain hetkinä kaikki tuntuu ihanalta ja ilma kevyeltä hengittää. Mut sit tulee viikkoja joina ei jaksais aamulla nousta ylös sängystä.
Oon joutunu pohtii paljon sitä kuinka hauras ihmisen elämä onkaa, miten nopeesti kaikki voiki kaatua. Mut yleensä niissä tilanteissa niiku nytki huomaa sen kuinka arvokasta on se et sul on ystäviä. Ja oon kiitollinen et oon saanu olla ihan oma itteni tässäki tilantees eikä mun oo tarvinnu leikkii et kaikki olis mahtavasti.Mä en usko siihen et kaikille annetaan taakkaa sen verran ku ne jaksaa kantaa, mut pikku hiljaa mulle rupee nousee sellanen taistelu mieli et mä selviin! Ainaki haluun yrittää kovasti!
 |
| En tienny et tähdistä saa näin kivoi kuvia... |
Meil on nyt koe viikko ja voin sanoo et mun lukemisest ei oo tullu mitää, ku ajatukset pyörii ihan muis jutuis ja ensimmäinen koe meniki jo uusintaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti