tiistai 28. toukokuuta 2013

Kirsikan kukat Japanin

Ottaa askelia. Lähemmäs.
Saavuttaa jotakin mistä on haaveillut
Kaikki käden ulottuvilla, mutta kun olen niin lyhyt niin en siltikään yletä
Punnerruksia ja leuanvetoja
Kasvaa osaksi unelmiaan
Kirsikan kukkia ja neilikoita
Takapihan aita on liian korkea, nään vain sinisen taivaan
Violetteja kyyneliä, vihreää naurua
Halu aloittaa elämä, vaikka se on menossa koko ajan
Onko kauan aikaa toteuttaa ne unelmat, ne haaveet?
Kutina jalkapohjissa
Pakko mennä, pakko juosta kauemmas ja kauemmas
Kunnes olen piste horisontissa
Aurinko laskee, aurinko nousee
Kurotan vielä hiukan ylemmäs
Vesilasin sisältö ja märät yövaatteet
Nousen sängystä
  "äiti?!"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti