Juoksin liian kauan palatakseni enää takaisin
Olin liian kaukana, olin liian väsynyt
En jaksanut ottaa enää askeltakaan
Sinä tulit hitaasti, näin ääriviivasi aurinkoa vasten
Luulin että kääntyisit huomatessasi, missä olit
Jatkoitkin matkaasi, olit vastaus rukouksiini
Olit toivon kipinä mustassa yössä
Jäit etäälle katsomaan minua, kuuntelit, puhuin
En uskonut sinun olevan totta
Olit liian täydellinen, liian kaukana
Sinä kuulit puheeni, olit ainut joka kuuli kuiskaukseni
Sait minut ottamaan askelia takaisin, kohti kotia
Mutta en saavuttanut sinua
Seisoit kuin ylemmällä rappusella, tarkkailemassa
Ehkä et ollut ihminen, ehkä olitkin enkeli
Peräännyit kun näin jo muitakin
Pysähdyit ja nostit kätesi ilmaan, pidemmälle emme voineet mennä
Jäin seisomaan, katselin tekemisiäsi
Kuuntelin jokaista sanaasi
En halunnut kiintyä, lupasin etten luottaisi
Mutta petin itseni, kiinnyin ja luotin
Luotin liikaa ollakseni enää sama ihminen, muutuin
Ajattelin muita, en itseäni
Sinä pidit minut pinnalla, kunhan kelpasin sinulle
En jaksanut enää kuunnella muita, lähdin taas juoksemaan
En tiedä löydänkö sinua uudestaan, toivon niin
Mutta nyt ainakin tiedän että minullakin on tunteet
Aivan ihana tämä <3 Liikutuin.
VastaaPoistakiitti! parasta on se et se on totta!
VastaaPoista