Tunnettaisiin toisemme, ei tarvisi puhua enää, jo katseesta tietäisimme
Aurinko pyyhkisi kaupungin kadut lämmöllään
Enää sateiset päivät eivät erottaisi meitä
Kyyneleet sinun poskillasi, olisivat myös minun
En saavuta sitä vaikka kuinka kauan etsisin
Vaikka vaeltaisin toiselle puolen maapalloa, en löytäisi sinua
Olisin etsinyt vääristä paikoista
Olisin silti saanut sinut pakenemaan
En katkeroidu sinulle
Katkeroidun elämälle, sehän meidät erotti
Katkeroidun elämälle, sehän meidät erotti
Kuilu välissämme vain kasvoi liian suureksi ylittää
Se on normaalia
Jos olisimme vähän vielä venyttäneet kuilua ei olisi
Mutta elämä teki tehtävänsä
Se on normaalia
Jos olisimme vähän vielä venyttäneet kuilua ei olisi
Mutta elämä teki tehtävänsä
Mutta olet ajatuksissani
Vaikka et nää minua enää, olen silti siinä mihin kerran juurruin, vieressäsi
Enkä lähde pois, en koskaan
Lupasin niin kerran, ja lupasin pitää lupaukseni
Olet sen arvoinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti