perjantai 12. huhtikuuta 2013

the Space in my bed

Onko ihmisessä avaruus?

Kun kyyneleet tulevat. Eivät ne kysy lupaa. Ne ovat hiljaisia, ne valuvat kuin vuoripurot. Hiljaa paikoilleen ravitsemaan maata unelmia varten. Antamaan toivolle tilaa, luottamukselle paikan.
Ihmisessä on avaruus. Se aukee vasta kun sen osaa avata. Silmät. Kyynelten kostuttamat, koko avaruus. Avoinna. Sinun silmissäsi, minun silmilleni avautunut. Se pieni hetki josta minun täytyy osata ottaa kiinni. Se sekunnin tuhannesosa jolloin minun pitää antaa sinun heittäytyä minun silmistäni omiisi ja avata avaruus eteeni. En voi pyytää sitä sinulta, en voi vaatia, en voi odottaa, en voi olettaa että löytäisin perille. Kaikki sirpaleina. Jokainen palanen. Oma paikka. Kokonaisuus. Ajattomuus. Avaruus.
Puhtaus. Tyhjyys. Sielu. Ajatukset. Tunteet. Viattomuus. Sirpaleina. Näen sinut. Opin tuntemaan sinut. Se ei vie kauaa mutta vaatii paljon. Et voi enää koskaan piiloutua. Olet minulle universumi. Olet kanneton kirja. Olen nähnyt häpeän, surun, tuskan. Mutta myös tuntenut sinun rakkautesi, sinun kaipuusi.
Sota. Sielun oma maailma. Rauta verho. Välitön yhteys.
Avaruus. Laaja. Tutkimaton. Siellä on kaikki olematta mitää. Syvä hiljaisuus. Ei lausuttuja sanoja, ei kosketuksia.
Avaruus. Se on ihmisessä. Se on silmissä. Syvällä. Salatussa sielussa. Pirstoutuneessa mielessä. Siellä missä on hiljaista. Siellä missä en edes itse tiedä että se on. En voi löytää sitä itsestäni. Silti se on meissä kaikissa. Se on kaunis.
Kyyneleet. Ne ovat portti. Ne ovat avain. Loppumaton tie. Ohikiitävä hetki.
En voi tuntea sinua, jos en ole katsonut silmiisi. En voi luottaa jos en voi itkeä kanssasi. Avaruus, se on salaisuus.
Se sitoo ihmiset yhteen. Tiukasti. Vain elämä voi katkaista sen siteen. Tyrehdytetyt kyyneleet.
Suljettu huone. Vailla ovea, vailla seiniä, vailla kattoa, vailla lattiaa. Avaruus.
Iänkaikkisuus. Tunnen sinut nyt.
Olemme, emme ole. Olemmeko? Avaruuteen hukkuu. Kyyneleet. Hukkumiskuolema. Ehkä emme ole, ehkä me olemme.  Hetken ajan sain olla sinä. Katsoa maailmaa sinun silmistäsi. Tiesin miten tunsit.
Avaruus. Täynnä valoa, täynnä peilejä. Peilien takana varjot venyvät.
Rakennat itse elämäsi. Avaruutesi on rajasi.
Avaruus. Se on ihmisessä. Ihmisyys on avaruus. Olemme, emme ole. Olemme avaruus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti