Aurinko ja hiljasuus.
Ykskään juna ei tuu tai mee, koko aseman liike on pysähtyny.
Risteys, pakko valita joku suunta.
Kello saa juosta miten haluaa, mä pysähdyn kerranki.
Katon miten aurinko laskee ja koko taivaanranta hehkuu oranssina.
Toisella puolen kuu nousee ja kertoo avaruuden pimeemmästä puolesta.
Asemat on surullisia.
Liikaa lähtöjä, liikaa hyvästejä, liikaa kyyneleitä, huutoja.
Ne kaikki jää asumaan asemille, ne ei lähe pois.
Mikään sade ei saa niit huuhdottua pois.
Mutta jälleen näkemisen riemu.
Nauru ja halaukset.
Lokki istahtaa tolpan päähän ja suunnittelee pesän rakentamista.
Ehkä sekään ei tykkää aseman tarinoista kun se lentää pois kiljuen.
Nyt istun huoneessani ja katon auringonlaskua ikkunasta.
Haluun takasin aseman iltaan.
Vielä hetki.
Pieni
Hetki
Vain.
:--)
VastaaPoista:-------))
Poista