264 päivää nii 18.
3 vuotta nii 20.
8 vuotta nii sit on jo huimat 25.
Koht mul on keski-iän kriisi.
Ja viis lasta. Ja koira. Ja joku mies. (En haluu mitää niistä oikeesti)
Ja sit huomaan et istunki keinutuolis ja hemmottelen mun lapsenlapsia piloille. Sylissä kehrää kissa ja mies pelaa pasianssia piippu huulessa.
Nii se menee. Lukiota tuskaiset kaks vuotta jäljellä. (ehkä)
Elämä on oikeesti vaan numeroita. Puhelin numero, tilin nollat, vuokra, laina, salasanat, syntymäpäiväkortit, todistuksen keskiarvot, osote... Numeroita. Kitarassa on kuus kieltä, lonkkarissa neljä rengasta, vansseissa reikiä tuhat ja yksi.
Hampaat on vielä terveet. Sydän lyö. Kylkiluu ja ranne murtunu, muuten oon ehjä. Elämän kolhuja, pieniä haparointeja. Aamuja, päiviä, iltoja ja tuskasen pitkiä öitä.
 |
| "Ei, ei mua satu mihinkää, vähä ehkä ranteesee vaa" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti