Kun istuu yksin kotona, ja talo on ihan hiljaa.
Kun kuulee vaan oman hengityksensä, ja keskittyy
Venyttää sointua, antaa sen soida pidempään kun normaalisti
Kuuntelee jokaisen nuotin erikseen, oppii hengittämään sen kappaleen
Ne kaikki neljä ihmeellistä sointua, niissä on kaikki
Sitä samaa kiertoa voi soittaa vaikka kuinka kauan kyllästymättä, väsymättä
Antaa sille vauhtia, sen jälkeen antaa sen rauhottaa sut.
Kyynelten jälkeen kasvoille nousee hymy ja suljet silmäs.
Sillä hetkellä maailmassa ei oo mitään muuta ku sinä ja se soitin.
Sitä hetkeä ei sais rikkoa mikään, sen pitäis antaa mennä ohi omalla ajallaa.
Ei sanoja, ei mitään
Et huomaa edes sitä että sormia särkee vietävästi.
Musiikki, siinä pitää olla intohimo, ei siitä pakolla tuu mitään.
Sulla pitäis olla jano oppia lisää, jano soittaa
Ja kun sen kappaleen saa menemään oikein, se tunne on jotain sellasta mitä ei voi muuten kokee
Miten voi olla enää edes onneton ku aurinko paistaa ja pikkuhiljaa asiat selkiytyy ja asvaltti pilkistelee? Tekis mieli mennä auttamaan kevättä ja sulattaa tota lunta jotenki. Mut ensin hoidan koulutehtävät joita on rästissä neljän viikon ajalta. Rupeen tuntemaan itteni ihmiseks, taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti