Hain töihin ihan sairaan moneen paikkaan.
Mut nyt muutan pois paikkakunnalta, ja oon myöhässä työnhaussa uudessa kaupungissa. En tiiä kuinka usein nään mun kavereita. Kuinka paljon mulla on rahaa käyttää matkustamisee kavereiden luo. Nyt en voikaa enää ottaa lautaa kainaloo ja lähtee rullailee jonnekki tuttuu paikkaa jossa tietää et saa olla rauhassa. En voi vaan soittaa et saisinko seuraa.
Toisaalta uus kaupunki, uudet mestat. Ootan muuttoa enemmän ku innolla! Mä jatkan kyl samas koulussa, vaikkakin aamusin herätys tulee olee ennen viittä että ehtii junaan. Silti uus elämä odottaa ja mä odotan sitä.
En mä aio pelätä. Jätän kaikki pelkoni tänne ja yritän olla itsevarma.
Koulua ei oo jäljellä enää kovin paljoa. Nyt kun aamusin tallustelee kouluu aurinko paistaa ja vaikka unettomuudesta kärsinki ja unet jää siihen muutamaan tuntii, tuntee ittensä paljo virkeemmäks! (mut sit ku istuu pulpettii, uni tulee liian helposti.. :D)
Viime kesä oli ehkä mun elämän paras. Vaikka vettä tuli ihan liikaa ja kärsin saaduista vammoista välillä vieläkin. Silti päällimmäisenä on jääny mielee ne hetket kun asvaltti on hohtanu kuumana ja tie on ollu silee. Eikä oo ollu kiire mihinkää, ja on saanu viettää aikaa sellasten ihmisten kans joista ei haluu luopuu koskaan. Nyt katse kohti uutta kesää, ja uusia seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti